Juup. Nurmijärveltä huhuilen pienessä pöhnässä äidin luota. Koiramme oli ekstaasissa kun näimme jälleen monien kuukausien jälkeen. Ikävä on ollut suuri molemmin puolin! Reilun tunnin rapsutus ja viekussa kyhnöttäminen auttoi pahimpaan vajeeseen. Takana on työviikko täällä, ja sen jälkeen alkanut loma on liian lähellä loppuaan. Savosta, savumuikkujen ja isän ruokapatojen keskeltä, saavuin takaisin pääkaupunkiseudun ankeuteen, jota pakoon karkasin tänne maaseudulle. Sauna, ruokaa ja juomaa; mitäpä muutakaan (!) ja ekstrasuperbonuksena karvapalleromme Roope, joka pettyneenä tutki laukkujani, sillä niissä EI ollut tuliaisia. Olo oli Helsingissä kuin alienilla, sillä sinne en kuulu. Prahaa ikävöin jokaisella solullani. Noora varmaan yhtyisi tähän, sillä siitä saakka kun kone laskeutui H-V:lle, Noora haaveili vain gulasista!

Haluan takaisin kotiin. Pian.

Nurmijärvi vaikenee ja kävelee takasin kohti keittiötä. Kiitos Artolle, Hetalle ja Jukalle viimeisestä! Poijjaat (Heta myös); Rock on!!

-s-