Tyhjän ruudun kammon kourissa puolipakotettuna (jälleen) baarissa siiderin äärellä Aria juhlistaen aloitan tämän tarinan; Aurinkoinen iltapäivä Prahassa ja suuren pöydän äärellä istuu viisi ihmistä. J pakoilee velvollisuuttaan. Joo, mun täytyy tehdä svenska harjoiteluja... Ja nyt tämä kone sitten työnnettiin minun hoteisiin, olenko tässä nyt tilittämässä jotain elämää suurempaa? Tuskin....

Mutta ainahan meillä on mielessä jotain elämää suurempaa. Kai. Minulla siis ainakin. Nytkin mietin, kuinka Iso A voikaan olla niin vanha?! Ja kuinka tyhmiä ihmiset osaa olla. (Tämä taas ei ollut millään tavalla yhteydessä A:n ikään... Tietenkään.)

Tässä voi tilittää sitten muuten vaan kaikenlaista, unohdetaan vaan tuo ikä ja syntymäpäivät. Juhlin sitten isommalla kädellä viiikonloppuna maalla, barellia halien. Paikkanahan on muuten nyt Bila Vrana Prahan Vinohradyssa. Tässä raflassa on vietetty usea kostea ilta vuosien saatossa. Legendaarisimpia muistoja on tietysti erään virolaisen tenuseipään sekoilut, mutta ei niistä enempää.

Tämän päivän suuria kysymyksiä ovat olleet rasismi raskalaisia (maailman sairas egoistinen lapsi) kohtaan, vaihdevuodet, Noun tulevan viikonlopun tupakoimattomuus, Usvin ikuinen väsymys...perjantai huomenna. Iskeekö levottomuus, onni&ilo vai pakokauhu? Tehokas vapaa-ajan hyödyntäminen... suorituspaineita!

Vaikka tänne kirjoittaminen vaatii Kiinan muurin kokoista itseluottamusta, on hienoa, että myös "uusio prahalainen" pääsee avautumaan tänne jo tarunhohtoiseen ja Tshingis Ghanin legendan omaiseen blogiin.

Byrokratia. Ah, mikä kaunis sana! Pitää vaan pitää mielessä, että papereista löytyy mahdollisimman monta erimuotoista leimaa ja oikein hienosti pärjää tässä maassa. Kaikkien tänne aikovien kannattaa jo Suomesta hankkia Tiimarista lasten leimasin-paketti, jos meinaa pärjätä byrokratian kiemuroissa... Ja minähän olen tästäkin porukasta kaikkein vähiten niitä leimoja itse asiassa joutunut hankkimaan...

Olemme tietysti kiitollisuuden velassa The Yhtiölle, kirjoitammehan tätäkin The Yhtiön koneella, The Yhtiön verkossa. Kiitos kaikki amerikkalaiset eläkeläisosakkeenomistajat, te mahdollistatte tämän. Tuohon Noun byrokratia mainintaan voi vain yhtyä. Mene naimisiin ja osta kämppä tässä maassa. Sen jälkeen tiedät mikä on Leima.

Mieluummin älä osta, ellet halua velkaantua loppuiäksesi menettää hermojasi, minimaalisia säästöjäsi (tunnetusti täällä on Suomen minimipalkaa pienempi keskipalkka) ja tapella kaikenmaailman instanssien kanssa - tottakai paikallisella - ja sen jälkeen kun olet selkänahkasikin antanut oravannahkojen sijaan maksuna kaikesta kärsimyksestä, huomaat että markkinahinnat ovat laskeneet ja et saa koskaan laittamiasi rahojasi takaisin... vuokralla ollessasi sinut korkeintaan heitetään ulos kämpästä parin päivän varoitusajalla mitä mitättömimmästä päästä olevasta syystä...

Täähän alkaa kuulostaa siltä, ettemme viihtyisi tässä maassa. Tämähän on aivan mainio maa, jos ajattelee vaikkapa oluen hintaa. Sehän on peruselintarvike, josta ei pidäkään maksaa Suomen ryöstöhintaa. Kyllä tuon mainion hiivatuotteen käytön myös huomaa vatsan seudulla ja palkkakauden lopussa myös lompakossa... Ainakin, jos sattuu olevan kavereita vierailemassa viikon verran. (Että kiitos vaan Anna ja Heidi valtavasta lovesta pussissa!)

Oluttahan kannattaa luonnollisesti ostaa aina barellissa, 50 litraa. En muista ihan tarkkaa barellin hintaa, mutta se on jotain 1000 korunan tienovilla. Eli tuopilliselle tulee hintaa mukavat 10 korunaa. Sen kun jakaa tämän päivän kurssilla 25 niin saa €-hinnan. Ensi viikolla saa sitten taas järkyttyä kun on matka Suomeen edessä. Toisaalta tavoitteena on perjantaina kun lento saapuu Helsinki-Vantaalle siirtyä suoraan vanhempien luo, tehdä ruisleipä, lämmittää sauna ja rasauttaa faijan kanssa kosanderi auki. Perusasiat kuntoon, tottakai.

Toiset saapuvat jo pari päivää aikasemmin...Suomi, here we come! Prahalaiset tulevat!!

Tämän saivat aikaan Suvi, Noora, Jitka, Antti ja Ari

Siitä hetkestä lähtien tunsin vahvaa yhteenkuuluvaisuutta muiden ryhmän jäsenten kanssa. Kaikki tuntui soljuvan eteenpäin kuin itsestään. Kuin sienirihmasto kietoiduimme toisiimme yhä kiinteämmin, kiinteämmin, alati kasvavalla nopeudella kiinnityimme toisiimme, hakien mallia maailmaan ja olevaisuuteen. Tämä maailma, tulevaisuus sen sisässä, rautanaula etanan kotilossa merellä, ranta vastassa. Kostea syli täynnä despoottisia tunteita itsensä ja toisten olevaisuudesta, ei mikään voisi rikkoa tätä harmoniaa...

sit multa tuli.

Terkkuja toivoopi Ville "Melusaaste" L

Matalapainemigreeni vai krapulapäänsärky? Ja kaiken tuon ylläolevan jälkeen aivoissa pitäisi tunnistaa jonkinlaista synapsien harmoniaa? Asia korjaantunee kunhan saan kiinni pöytäseurueen tähän mennessä kuluttaneen hiivatuotteen määrän (tai edes sen neliöjuuren). Tässä vaiheessa ilmoittanen ihan vain lyhyesti, ytimekkäästi ja prosessien mukaisesti, että jokainen lienee itse kykenevä päättelemään normipäivän Prahassa. Keskiarvona sanottaneen että hieman tajunnanvirtaa, muutama kozel, jokunen tusina leimaa, epämääräinen luku avioliittoja ja asuntoja, ja ennen kaikke loistavaa seuraa. Siinäpä se, vastaus elämän tarkoitukseen. Leimalla.

Uusia juttuja sen kuin tulee. Toisaalta täytyy sanoa, että humalan astekkin alkaa nousta. Tunnustan, että viimeisimmän tilauksen yhteydessä sorruin TAAS Slivoviceen. Suomessa lukijoille totean sen olevan suhteellisen tiukkaa luumupontikkaa. Toimii.

Hyvin sä Suvi vedät!

Kiitos Ville tunnustuksesta. Mitä tähän voisi enää sanoa...Kupu täynnä ruokaa, juomaa ja rentoutumista. Ympärilllä ihmiset hölisevät työasioita. KOetan blokata sen niin hyvin kuin vain pystyn. Sukellan ja kätkeydyn omaan maailmaani. Muut kommunikoikoon keskenään. Minä, siideri ja kone. Huomenna vain minä ja kone. Yhteisöllisyys. Symbioosi. Yksilö. Siinä ovat vaihtoehdot.  Slivoviceen ei kosketa vaikka mikä olisi. Kiitos Ville, hyvin sä(kin) vedät!

Edit. Tämän sekoilun saivat siis aikaan Jitka, Suvi, Noora, Piia, Antti, Ville ja Ari Bilá Vranassa 18.9.2008