En seuraa suomalaista jääkiekkoa. En en...

 

No saatana, tottakai seuraan. Kun on kierros SM-liigassa, niin varmasti olen täpinöissä koko illan. Rakentelen Tomášille legolinnaa ja samalla katse harhailee tietokoneen ruutuun, olisiko tullut päivitystä liigan sivustolle. Juttelen Bětalle wc-istunnon aikana odotellen lähtölupaa tietokoneen ääreen.

 

Arkipäivää siis näin arkipäiväisen jääkiekon suurkuluttajan näkökulmasta

 

Miksi kirjoitan tänä iltana mitään on tämä.

 

Joku porolainen on nimennyt linkin "Masi Marjamäki taklaa T'ORKEASTI Kamil Krepsiä". En ehtinyt seurata kaikkia kommenttja Youtube:ssa. Sen minkä näin, oli porolainen harmonia Oulusta: "Paha, murha, paha, tappo, paha, tahallinen, jne.

 

Kun jatkamme matkaa kiekkosivusto Jatkoaikaan, saamme hieman oikean kuvan mitä tapahtui ilman porojen määkimistä. Marjamäki siis on jo itsekkin pahoitellut tapahtunutta. Ei siis taklausta itsessään, vaan sitä että kaveria sattui. Muistutan satunnaista lukijaa, että SM-liiga katsellessaan videoita tapahtuneesta totesi, että tilanne ei anna aihetta enempään käsittelyyn.

 

Jääkiekko on erinomainen peli. Yksinkertainen peli älykkäille ihmisille, joku koiranleuka on joskus maininnut. Nopeatempoista aivan kuin vastakohta kuningas jalkapallolle. Jalkapallostahan on sanottu, että se on älykäs peli yksinkertaisille ihmisille. Itsehän olen se verran aivoilla varustettu, että seuraan sekä jääkiekkoa että jalkapalloaa ja seuraan myöskin aktiivisesti eurooppalaista koripalloa, amerikkalaista jalkapalloa ja maailmanlaajuisesti rugbya.

 

Jääkiekko on kuitenkin minulle jotain elämää suurempaa ja jääkiekossa itsessään se suurempi juttu on HIFK. Oma urani HIFK:n palveluksessa on alkanut jo 1970 luvulla ja ensimmäiset itsenäisesti seuratut ottelut paikan päällä ovat tapahtuneet kaudella 1979-80. Mestaruudet vuonna -80, -83 ja -98 ovat tietysti näin pitkän linjan kannattajana mielessä. Näitten yli on kuitenkin HIFK:n henki, kannattajat, historia ja ylpeys omasta joukkueesta. HIFK imetään vanhemmilta tai siihen kasvetaan vuosien saatossa. Miten se menikään: “En gång IFK - alltid IFK”...