Vilik jo korkkasikin blogimme uuteen vuoteen, joten jatketaan sitten. Laiskuutta on ollut itse kullakin, myös allekirjoittaneella ja blogin päivittäminen on aina vaan jäänyt ja jäänyt. Nyt sitten reipastun ja teen taas jotain saastuttakseni tätä internetin ihmemaata.

Oma uusivuosi alkoi antibioottia popsien ja sängynpohjalla maaten. Heti uudenvuodenaamuna heräsin hirveään horkkaan. Nyt siellä joku jo nauraa ja ajattelee, että joo joo, vieroitusoreita vaan. Kuumetta nappasi heti reilut +38 ja sitten seuraavana päivänä lekurin pakille, joka määräsi sellaiset pillerit, että parin päivän ajan kuvittelin olevani kävelevä (siis lähinnä makaava) ympäristösaaste. Oli fiilis, että kaikki 100 metrin säteellä oleva oli taltutettu omaan mahdottomuuteensa. Tiukat oli kyllä kemikaalit joita popsin kahdeksan tunnin välein.

Töihinkin sitten pääsin jossain vaiheessa. Iloinen yllätys sitten tuli rakkaalta Absurdistaniltamme "potvrzení o danovém domicilu" paperin merkeissä, mutta emmeköhän vuodata asiasta sitten tarkemmin, kunhan ensin selvitämme joukolla, että mikä vitun paperi sitten loppujen lopuksi olikaan kyseessä.

Miun häitä juhlimme ikimuistoisesti ja haluankin aloittaa muistelot seuraavan kuvan merkeissä:


Paikalla olleethan muistavat elävästi tapahtuman, mutta blogin lukijoille pieni selvennös liene paikallaan. Kuvassahan Säynätsalon Riennon sentteri Nou on kaikella 197cm pituudella, 103kg massalla ja kahdella leipälapion kokoisella kämmenellään onnistunut kauhomaan levypallon, eli morsiuskimpun. Tilannettahan edelsi kaaottinen huuto (KIMPPU ON MUN!!) ja vierellä olleitten päätälyhyempien neitsyeiden tyrmääminen taistelukentältä.

Ai, eiks mennykkään noin? No ei sitten. Hauskaa oli kuitenkin. :-)))) Kiitos Miu ja Petr.

Morsiammen nimeksi tuli muuten Miu Tšanřščúéěěžž-Mustavuori. Saa vapaasti harjoitella lausumista.

Ari